Hoitotoimenpide tehtävä

Liman imeminen

Kun/jos potilas kärsii hengitysvajauksesta, niin silloin yskiminen vaikeutuu ja siten hengitysteihin kertyy limaa. Kun yskiminen ei saa enään limaa irtoamaan, on se imettävä pois tietyin väliajoin. Potilasta imetään, kun hengitysääni rohisee, potilaalla on hengitysvaikeuksia (tuskaisuutta ja levottomuutta), ei jaksa yskiä itse limaa pois tai kun ihon väri sinertyy.
Jos potilas tiedettävästi kärsii hengitysvaikeuksista, on imemiseen tarvittavat välineet oltava sängyn vieressä.
Liman imemiseen tarvitaan
-imulaite (paljon erinäköisiä)
-imuletku
-imukatetri
-vettä suun ja imukatetrin huuhteluun
-n.10ml ruisku
-erilaisia suojia

Imeminen on epämiellyttävää potilaalle, mutta hänelle tulee kertoa, että olo helpottuu paljon imun jälkeen ja se on turvallista. Imemisen aikana on vaikea hengittää, joten pitää pitää välissä taukoja. Kerrotaan tarkkaan mitä tehdään ja miksi.

Kun imetään, kannattaa potilaan vaatteita hieman suojata ja varata viereen paperia. Hoitajalla on suojakäsineet ja tarvittaessa suu-nenäsuojus ja suojalasit. Potilas tulee olla imun aikana selällään ja imuteho täytyy säätää sopivaksi ennen aloittamista. Katetrista poistetaan suojapaperi, imetään ensin hieman vettä ja siten kostutetaan katetri ja sitten aloitetaan imemään. Ensin imetään nielusta, sitten suusta ja viimeisenä nenästä. Jos suu on täynnä limaa, imaistaan siitä ensin; kielen alta, poskista ja hampaiden välistä. Kun nielua imetään, on huomioitava, että imua ei saa olla kun letkua viedään nieluun, se tuottaa potilaalle turhaa kipua. Siispä on hyvä vaikka letku siksi aikaa, kun se "ujutetaan" nieluun ja kun se on tarpeeksi syvällä, aletaan vasta imemään. Suuta ja imukatetria tulee huuhtoa vedellä kun lopetetaan.
Nenästä imetään vain tarvittaessa ja se tulee tapahtua varoen molemmista sieraimista.
Imemisen loputtua imukatetri irroitetaan letkustosta ja heitetään roskiin. Ympäristö putsataan jos on tullut sotkua.
Imupussi/säiliö vaihdetaan/putsataan, kun se on täynnä. Imuletku vaihdetaan sen likaantuessa ja aina uuden potilaan vaihtuessa. Imukatetri vaihdetaan joka kerta.
Potilaan suuta tulee hoitaa jos häntä imetään. Suun hoito ehkäisee limakalvojen kuivumista ja vahingoittumista, vähentää janon tunnetta, raikastaa suuta ja lisää yleistä hyvinvointia. Suu hoidetaan aamuin illoin.

Lähihoitaja valmistelee imuun, imee ja huoltaa/puhdistaa imuvälineitä.

Ravitsemushoito eri sairauksissa

Ravitsemus munuaissairauksissa
Pekka on 86 vuotias ja asuu nykyään vanhainkodilla. Pekka sairastaa alzheimerin tautia ja hänellä on munuaisten vajaatoiminta. Toimintakyky on vuosien myötä heikentynyt. Vielä kotona asuessaan Pekalla alkoi olla ongelmia jokapäiväisissä toimissa selviytymisessä. Ruokailu oli myös haastavaa, koska hänen täytyy noudattaa munuaispotilaan ruokavaliota, ja aina se ei kotona toteutunutkaan kovin hyvin. Nyt laitokseen päästyään ruokailu on helpottunut. Keittiöltä on tilattu Pekalle oma munuaispotilaan ruokavalioon sopiva ruoka. Munuaispotilaalla pitäisi vähentää fosforin saantia, kuten myös kaliumia ja suolaa. Pekalle lääkäri on myös määrännyt proteiinipitoisia ruokia, koska hän käy dialyysihoidoissa.
Vanhainkotiin tulon jälkeen Pekan elämä on muuttunut helpommaksi. Pekka voi paremmin, koska saa nyt sopivaa ruokaa ja säännöllisin väliajoin, eikä hänen tarvitse enään murehtia siitä itse.


Parkinsonin tauti + ravitsemus
Hilkka 78 v. asuu tyttärensä luona. Tytär on hänen omaishoitajansa. Hilkalla on monia sairauksia ja yksi niistä on parkinsonin tauti. Hilkan tytär yrittää pitää hyvän huolen äidistään, mutta joskus se on rankkaa ja parkinsonin tauti oireilee kovasti. Nyt Hilkka on huomannut, että oikealla ruokavaliolla toimintakykyä ja yleiskuntoa pystytään pitämään paremmin yllä. Parkinson potilaan ruokavaliossa on otettava huomioon monia asioita; ruokavalio tulee olla monipuolinen, pitää saada rasvoja, proteiinia, energiaa, kuituja, vitamiineja ja hivenaineita sekä riittävästi nestettä.Parkinsonin taudille on ominaista runsas syljen eritys, mikä lisää nesteen saannin tarvetta entisestään. Ateriarytmiin Hilkka on myös kiinnittänyt enemmän huomiota.  Hänelle on myös sanottu, että vajaaravitsemuksen riski suurenee parkinsonin taudissa. Siksi hän tarkkailee äitinsä painoa ja ruokahalua. Ruokahalu onkin nyt hieman heikentynyt ja hänen äitinsä jättää ruokaa lautaselle, syö vähän. Lääkäri neuvoi tässä tilanteessa tehostamaan hänen äitinsä ruokavaliota. Keinoiksi hän antoi ateriarytmin tihentämisen, mieliruokien kysymisen, runsasenergisten välipalojen ja juomien valitsemisen, rasva, kerma ja sokerilisän, ruokailutilanteiden järjestämisen mielekkääksi ja täydennysravintovalmisteiden käytön. On myös muistettava että joskus ruoan syömättä jättäminen ei johdu ruokahalusta, vaan nielemisvaikeuksista, silloin on syytä kokeilla ruokien koostumuksen muuttamista helposti nieltäviksi.



Reumasairaudet + ravitsemus
Elli 35v. asuu miehensä ja lapsensa kanssa. Hänellä on myös koira. Hän sairastaa nivelreumaa. Hänen arkensa on joskus haastavaa, kun pitäisi jaksaa olla lapsen ja koiran kanssa ja liikkua. Hän kävi ravitsemusohjaajalla. Ravitsemusohjaaja suositteli monipuolista ruokavaliota, jolla turvataan ruokavalion riittävyyttä ja monipuolisuutta. Nivelreumassa tulehdus kiihdyttää aineenvaihduntaa, jolloin on huolehdittava energian ja proteiinin saannista. Tulehdus lisää myös vitamiinejen ja kivennäisaineiden tarvetta. Ohjaaja suositteli myös käyttämään maitohappobakteeria sisältäviä tuotteita (gefilus) ja syömään runsaasti kuitua (päivässä esim. 6 viipaletta leipää, kaksi lautasmallin mukaista kasvisannosta, kaksi perunaa ja kaksi hedelmää), koska ne auttavat pitämään suoliston kunnossa. Rasvahapot (omega-3) voivat myös lievittää niveloireita. Sairaus lisää myös kalsiumin tarvetta, joten sitä on hyvä lisätä (maitotuotteiden kalsium imeytyy parhaiten). Jos ruoasta ei saa riittävästi kalsiumia, niin sitä tulee lisätä kalsiumvalmisteilla. Elimistön puolustusjärjestelmä taas tarvii antioksidantteja, joita saa kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Nivelreumassa kasvisruokavalio ei ole suositeltavaa,koska energian saanti voi jäädä liian vähäiseksi. Ohjaaja myös muistuttaa, että yksittäisistä ruoka-aineista saattavat oireet pahentua. Mikä tahansa ruoka-aine voi pahentaa nivelreuman oireita. Eniten kokemuksia on juustoista ja kasvikunnan tuotteista. Jos siis tuntuu, että tietyn ruoka-aineen syömisen jälkeen oireet pahenevat, kannattaa kokeilla lievittyvätkö oireet ruoka-aineen syönnin lopettamisen jälkeen.
Elli on nyt noudattanu näitä ohjeita ja parantanut ruokailutapojaan. Muutoksen huomaa, kivut ovat lievittyneet ja hän jaksaa paremmin arjessa. Aluksi oli vaikeaa muuttaa ruokailutapoja, mutta nyt hän on tottunut ja toteaa ettei se ollutkaan niin vaikeaa.

Ravitsemushoito

Oman asiakkaan ravitsemustila ja ruokatottumukset

Miten asiakkaan ruokahuolto on järjestynyt?
Omaiset auttavat ruoanlaitossa ja siihen liittyvissä toimissa. Pientä ruokaa laittaa itse.

Minkälainen ateriarytmi?
Ruoka-ajat eivät ole tarkkoja, mutta yrittää syödä aamupalan, lämpimän ruoan, välipalan ja iltapalaa.

Rasva ja sokeri
Käyttää oikeaa voita ja oikeaa sokeria. Ei kuitenkaan paljoa, vaan kohtuullisesti.

Kuitu
Syö ruisleipää melkein päivittäin pari palaa. Lämpimän ruoan kanssa syö yleensä leipää. Syö myös aamuinilloin puuroa josta saa kuituja.

Suola
Käyttää suolaa, tykkää että ruoassa on makua ja lisäilee usein ruokiin suolaa. Käyttää tavallista jodioitua suolaa.

Kasvikset, marjat, hedelmät, syökö niitä missään muodossa?
Kasviksia hän itse harvemmin valmistaa, eikä mielellään syö salaatteja. Kuitenkin pitää suolakurkusta. Hedelmiä saattaa syödä montakin päivässä, tykkää niitä napostella, erityisesti mandariinia ja klementiiniä, koska ne on helppo kuoria. 

Onko erityisruokavaliota, noudattaako sitä?
Ei ole allergioita eikä erityisruokavalioita.

Onko ylipainoinen, vai onko vajaaravitsemuksen riski?
Ei ole merkittävää yli tai alipainoa. 

Arvioi ruokatottuuksia kokonaisuutena, mikä hyvää, missä parannettavaa?
Syö suhteellisen monipuolisesti, mutta kasviksia pitäisi tottua syömään useammin. Kuituja saa hyvin, mutta suolaa käyttää liikaa, kuten monet vanhemmat ihmiset, koska makuaisti heikkenee ja suolaan on totuttu. Sokeria käyttää kohtuullisesti ja ei syö paljon makeaa, se on hyvä.

Ravitsemushoito

1. Millä menetelmillä ravitsemustilaa arvioidaan? 
Ruuankäyttöhaastattelulla, syömistapakyselyllä, keskustelulla, kyselylomakkeella. Näistä tulee käydä vähintäänkin ilmi ruuan määrä, sen laatu, ajoitus iän mukaisesti, ruokailuasento ja ateriailmapiiri.

2. Mitä on tehostettu ravitsemushoito?
Sitä tarvitsevat potilaat, jotka ovat vajaaravittuja tai sen riskissä olevia, joilla energiantarve on suurentunut tai syödyn ruuan määrä on pieni. Tehostetun ravitsemushoidon keinoja ovat toiveruoat ja -välipalat, tehostettu ruokavalio, ruuan rikastaminen, täydennysravintovalmisteet tai letku/suonensisäinen ravitsemus.

3. Mitä asioita ravitsemushoidon toteutuksessa kuuluu henkilökunnalle?
Ruokailutilanteessa avustaminen, ruoankäytön seuranta. Henkilökunnan kuuluu huolehtia asukkaan ravitsemuksessa, jos asukas ei siihen itse kykene.

4. Miten hyvin suositeltavat ateria-ajat kokemustesi mukaan toteutuvat?
Ateria-ajat toteutuvat mielestäni kohtuullisen hyvin ainakin vanhainkodeissa ja laitosasumisessa. Eri osastojen välillä (erikuntoisten asiakkaiden kanssa) saattaa ruoka-ajat jonkinverran vaihdella ja esim. osastoilla jossa asukkaat ovat täysin avustettavia ja syötettäviä, aikaa kuluu tottakai enemmän, jolloin ruoka-ajat venähtävät.

5. Kokoa muistilista aiheesta millaista on hyvä ravitsemusohjaus ja mitä se ohjaajalta vaatii?
Ravitsemusohjaus on oikeaoppista ja noudattaa ravitsemussuosituksia. Lähtökohtina on sairauden ravitsemushoito, asukkaan tarpeet ja toiveet, muutosvalmius, ruokailutottumukset ja elämäntilanne. Ohjauksen tavoitteena on tukea asiakkaan kykyä ottaa vastuuta terveydestään ja ja sairautensa hoidosta sekä antaa tähän valmiuksia. Edellyttää ohjaajalta perehtyneisyyttä ravitsemushoitoon ja ravinnonsaannin arviointiin. Hänellä täytyy  olla tietoa sairauksista, niiden hoidosta ja ohjausmenetelmistä sekä tulee olla asiakaslähtöisen vuorovaikutuksen taitoja.


6. Millä tavalla olen osallistunut työpaikoissani seurantaan ja kirjaamiseen? Onko siitä ollut hyötyä ravitsemustilan kohentamiseksi?
Täysin sänkyyn hoidettavilla potilailla ravitsemushoidon seuraaminen on haastavaa. Seurantaa yritetään toteuttaa, mutta saattaa olla että asukkaan puhekyky on heikkoa tai sitä ei ole enään ollenkaan. Silloin täytyy yrittää päätellä ilmeistä ja elehdinnästä. Painoa on myös osalla vaikea tarkkailla, muuten kuin silmämääräisesti, koska puntarille nostaminen saattaa olla erittäin haastavaa tai mahdotonta. Arvioimme ja kirjaamme havaintoja; onko lihonut tai laihtunut, onko juonut huonosti/hyvin tai syönyt huonosti/hyvin. Jos asukaan syönyt on ollut esim. huonoa, niin sen näkee kirjauksista ja näin siihen voidaan puuttua, esim. rikastaa ruokavaliota tai antaa täydennysravintovalmisteita ja tottakai kirjauksilla ja havainnoilla on merkitystä, niillä on saatu kohennettua asukkaan  ravitsemustilaa monesti.

Kirurgisen potilaan hoitotyö

1. kirurgisen hoitotyön terminologia
perioperatiivinen hoitotyö: Kirurginen hoitotyö, jatkuu pre-,intra- ja postoperatiiviseen hoitotyöhön.
preoperatiivinen hoitotyö: Leikkausta edeltävät hoitotyöt
intraoperatiivinen hoitotyö: Leikkauksen aikaiset hoitotyöt
postoperatiivinen hoitotyö: Leikkauksen jälkeiset hoitotyöt
lyhki: Lyhytjälkihoitoinen kirurgia, potilas kotiutuu sairaalasta 1-3 pvn kuluttua. Leikkauksen jälkeen toipumaan viedään oman erikoisalan vuodeosastolle.
päiki: Potilas tulee ja lähtee sairaalasta samana päivänä.
eksogeeninen infektio: Ulkopuolelta syntynyt infektio, esim. ympäristö, ihmiset. Ehkäistään aseptiikan ja steriiliyden avulla. Vuodeosastolla se ehkäistään hoitamalla alle 1vrk ikäistä leikkaushaavaa steriilisti.
endogeeninen infektio: Tämän infektion takana on piilevä bakteeripesäke potilaassa; kun haava rikkoo elimistön puolustusjärjestelmän, niin pesäkkeen mikrobit leviävät ja kiinnittyvät tuoreeseen leikkaushaavaan. Jos potilas kuuluu riskiryhmään, niin lääkäri voi määrätä ehkäisevän antibioottikuurin.
puhtausluokka: Luokkia on neljä. Luokitellaan leikkaushaavan infektioriskin perusteella. Päivän ensimmäisinä tehdään puhtaat leikkaukset ja viimeisinä likaiset.
laskimoanesteetti: suonensisäisesti annettava lääkeaine nukutukseen
lihasrelaksantti: lääkeaine, joka lamaa lihaksia ja alentaa lihasjännitystä
verityhjiö: tulee, kun verenkierto estetään leikattavasta raajasta
laparotomialeikkaus: vatsaontelon avoleikkaus
tähystysleikkaus: elimistön sisäisiä osia tutkitaan endoskoopilla

2. Eri anestesiamuodoista
anestesia: Nukutus tai puudutus, jossa potilas siis tehdään kivuttomaksi/tunnottomaksi toimenpiteen ajaksi.
yleisanestesia: Nukutus, joka saadaan aikaan kanyylin kautta annettavilla lääkkeillä ja nukutuskaasulla.
selkäydinpuudutus: Tehdään jalkojen alueen toimenpiteissä. Anestesialääkäri ohjaa puudutuskanyylin lannerankojen väliin potilaan ollessa oikeassa asennossa.
epiduraalipuudutus: Puudutusaine ruiskutetaan selkäytimen tyhjiötilaan, joka on lähellä selän ihoa. Vaikutusaika on n.20-30 min.
spinaalipuudutus: Puudutusaine laitetaan selkäydinnestetilaan, joka on kauempana selän pinnasta. Vaikutusaika on n.10-20 min.
paikallispuudutus: Puudutusaine laitetaan kudokseen. Puudutuksen vaikutusaika on suht. lyhyt, joten se sopii pieniin lyhytkestoisiin toimenpiteisiin.
plexuspuudutus: Anestesialääkäri tutkii ultraäänellä hermoja ja pistää puudutusainetta niin että hermot puutuvat ja kipua ei tunnu. Tämä puudutus laitetaan usein hoitamaan kipua toimenpiteen jälkeen, ja siihen se on hyvä, koska puudutus kestää pitkään n.12 tuntia ja häviää vähitellen.

3. Kirurgisen potilaan preoperatiivisesta ohjauksesta ja valmisteluista
Miten ohjaan potilasta ennen leikkausta?
Leikkauksesta, toteutus ja tavoitteet
Syvähengityksen ja yskimisen tärkeys, leikkauskomplikaatiot
Ruokailussa, juomisessa ja erityksessä, kuinka toimitaan ennen leikkausta,mahd. ravinnotta oleminen, suolen tyhjentäminen, lääkkeiden otto tms.
Hygieniassa: kotona peseytyminen ja intiimihygienia, leikkauskunto, meikki, kynsilakka
Liikeharjoitteluissa, kuntoutumisessa: neuvoja, kuinka kauvan kuntoutuminen kestää, onko työkyvytön kuinka pitkään, saako leikattavaa aluetta käyttää
Mahd. apuvälineissä ja niiden käyttämisessä: pitääkö sairaalaan ottaa mukaan apuvälineitä, miten käytetään ja huolletaan
Kotiutumisesta ja sairaalaan tulosta: millä sairaalaan tulleen, kuka hoitaa mahd. kotieläimet, lapset, kuinka kauvan sairaalassa ollaan, tarvitseeko saattajaa, koska pääsee kotiin tai mahd. muualle osastolle. Miten kotona, kuinka kipua hoidetaan

4. Kirurgisen potilaan postoperatiivisesta tarkkailusta
Mitä tarkkailen?
Tajunnantaso, sekavuus, mieliala, lihastoiminta
Kipu, pahoinvointi, leikkaushaavan eritys, vuoto, turvotus
Nesteytys, tippanopeus
Verenpaine, syke, happisaturaatio
Suolen toiminta, virtsaneritys, hikoilu, oksentelu
Lämpötila, ihon väri

5. Leikkauskomplikaatioista
Tavallisimmat leikkauskomplikaatiot
sokki, nestetasapainon häiriöt, verenvuoro, virtsaumpi, haavainfektio, laskimotukos, keuhkoveritulppa (myös muut veritulpat), keuhkokuume, atelektaasi, sydämen toiminnan ongelmat, suolen toiminnan lamaantuminen, suolentukkeuma, ompeleen pettäminen/repeäminen
ehkäisy; kouluttautuminen ja harjoittelu.

6. Kirurgisen potilaan kotiutuksesta ja ohjauksesta
Mitä huomioin kotiuttamisessa?
Haavanhoito ohjeet
mahd. jälkitarkastus, tikkien poisto ohjeistaminen
Kulku kotiin, sairasloman kirjoitus ja lääkereseptien hoitaminen ja lääkkeiden otto ohjeet
apuvälineet ja niiden käyttäminen, miten käytetään, miten esim. kepeillä kävellään ja kuinka kauvan apuvälineitä tarvitsee
tarvitseeko kotiapua, auttaako perhe,  mitä kotona saa ja ei saa tehdä ym.
saako peseytyä normaalisti, ohjeita ja neuvoja nesteytykseen ja syömiseen.